Sarja: Antti Hautalehto
Olen kenties innostunut uudelleen kahdesta asiasta: dekkarien lukemisesta ja tämän blogin kirjoittamisesta. Taisi vierähtää jopa pari vuotta, joiden aikana en juurikaan lukenut dekkareita. Tämän seurauksena jäi rästiin monien luottodekkaristieni uutuuksia. Nyt olen taas käynyt niihin käsiksi. Tässä siis ensimmäisenä Rönnbackalta dekkari, joka ei enää edes ole se uusin.
Kaikki mikä kiiltää on porvoolaisesta poliisista, Antti Hautalehdosta, kertovan sarjan viides osa. Tällä kertaa Hautalehto kiinnittää huomiota siihen, että Keskusrikospoliisi pitää Porvoossa silmällä tiettyjä nuorison edustajia. Lukijalle paljastuukin tästä enemmän hyvin pian, sillä kirjassa seurataan salakuljetuskeikkaa nuorten näkökulmasta. Nuoret joutuvatkin keikallaan odottamattomaan tilanteeseen.
Tällä kertaa kirjan rakenne poikkesi perinteisestä dekkarista. Nyt ei ollut perinteistä "kuka sen teki" -asetelmaa, vaan jännitys perustui nuorten tilanteen seuraamiseen. Lopussa tietysti oli toiminnallinen loppuhuipennus, johon tarinamme sankarikin itsensä pisti mukaan. Poikkeavasta rakenteestaan huolimatta mielenkiintoni pysyi yllä ja kirja piti otteessaan. Plussaa tästä.
Olen pitänyt sarjan edellisistä osista tätä enemmän. Tarina sinänsä oli kyllä hyvä, mutta se oli ehkä muuta kuin odotin. Hautalehdon ja hänen alaistensa osuus jäi melko pieneksi tässä kirjassa ja heidän touhujaan olisin kuitenkin halunnut seurata. Tällä kertaa myös kirjan ronski huumori pisti silmään enemmän kuin yleensä, mutta ehkä se oli vain minun tottumattomuuttani. Olenhan nyt kyllästänyt itseäni romanttisella kirjallisuudella mistä moista sanailua ei löydy.
Antti Hautalehto puolestaan jatkaa tässäkin kirjassa omaan taattuun tyyliinsä. Hän on edelleen sama työnsä tunnollisesti hoitava, kuitenkin hieman äkkipikainen pohjalainen. Yksityiselämässä hänellä menee kohtalaisen hyvin (harvinaista dekkarimaailmassa), sillä hän olelee ja elelee onnellisesti naisystävänsä kanssa.
Pisteet Rönnbackalle siitä, että hänen tarinansa kulkee eikä hän myöskään kaihda mitään aihealueita. Monesti dekkareissa on asioita, joita ei vain voi tapahtua. Tämä tekee niistä ennalta arvattavia ja sitä kautta vähän tylsiä. Taisin edellisenkin Hautalehto-kirjan kohdalla todeta, että Rönnbackalla ei ole tätä ongelmaa.
Ja kroonisesti koirakuumeinen ihminen antaa taas plussaa siitä, että Hautalehdon avovaimolla on kaksi koiraa!
Tuomio: Jännittävä ja yllättäväkin kertomus, vaikkakin muuta kuin mitä odotin. Erilaisuus on kuitenkin myös hyvästä, varmasti kyllästyisin myös siihen, jos nämä kaikki olisivat samanlaisia.
4-/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti