Kustantaja: Crime Time, 2017
Sarja: Antti Hautalehto
Kun nyt vauhtiin pääsin sekä dekkarien lukemisessa että blogin kirjoittamisessa, antaa nyt sitten mennä vain. Pidin Antti Hautalehto -sarjan neljännestä osasta siinä määrin, että jatkoin suoraan seuraavaan osaan. Nyt olenkin ajan tasalla.
Tuonen korppi on porvoolaisesta komisariosta, Antti Hautalehdosta kertovan sarjan viides osa. Rakenteeltaan kertomus on vaihteeksi perinteinen dekkari. Alussa louhoksella touhuavat pojat löytävät ihmisen käden. Poliisin tutkimuksen myötä löytyy loputkin ruumiista. Näin Hautalehto ja kumppanit pääsevät selvittämään kuka sen teki.
Tällä kertaa tarinan painopiste onkin taas pääosin Hautalehdon ryhmän tekemässä poliisityössä. Tarinan huumorikaan ei häirinnyt tällä kertaa vaan päinvastoin nauroin ääneen useampaankin otteeseen. Hieman sai myös jälleen jännittää päähenkilömmekin hyvinvoinnin puolesta, vaikka tätä jännitysmomenttia olisi voinut ehkä pidemmällekin viedä.
Pidin tästä kirjasta enemmän kuin edellisestä osasta. Ehkäpä siksi, että se on enemmän sitä mitä Hautalehto-dekkarilta odotan. Koiristakin saa taas plussaa. Kirjan loppuratkaisusta annan myös plussaa, sillä se oli poikkeuksellisen järkyttävä. Sinänsä ei ole kiva lukea kyseisestä aiheesta, mutta dekkarissa luen aina eduksi, jos se yllättää ja saa ajattelemaan, vaikka se sitten järkyttäisikin.
Edelliseenkin postaukseen liittyen haluan vielä mainita, että Rönnbackan henkilöt eivät jää pinnallisiksi, vaan heidän tuntemuksiinsa mennään syvemmin. Se tuo kirjaan moniulotteisuutta ja myöskin pitää mielenkiintoa yllä kirjasta toiseen, vaikka mitään mullistavia käänteitä ei päähenkilöiden elämässä joka kirjassa olisikaan.
Tuomio: Edeltäjäänsä parempi dekkari. Yleisestikin ottaen näihin kirjoihin voi luottaa, ne tuovat yleensä sen mitä niiltä odottaakin: varmasti etenevän tarinan, joka myös yllättää.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti